Esimerkillistä johtamista

Vastuu ja valta liittyvät toisiinsa. Syy, miksi laivan kapteenina sinun pitää upota laivan mukana on se, että laivan kapteenina olet täydessä vastuussa kaikelle laivassasi tapahtuneelle. Siitä syystä sinulla on laivalla myös valta. Jos taas sinun käskiessäsi laivassa olleille heidän välittämättä käskyistäsi, sinua ei voi silloin pitää ongelmista vastuussa laivalla. Se tarkoittaa silloin myös sitä, ettei sinun tarvitse kuolla laivan mukana.

Vuonna 1915 englantilainen tutkimusmatkailija Sir Ernest Henry Shackleton, käski hylätä aluksen Endurance syystä, että alus oli jumiutunut jäätikköön Antarktiksella jo yli kahdeksaksi kuukaudeksi ja alus alkoi ottaa vettä sisäänsä. Aluksen hylkääminen tarkoitti Shackletonille hänen suuren unelmansa luovuttamista johtaa miehistönsä ensimmäiselle maapallon ylitykselle Etelämantereella. Nyt hänellä oli puolestaan suurempana vastuuna johdattaa hänen miehistönsä 27 miestä jollain keinolla turvallisesti kotiin. Miehistön elämät olivat riippuvaisia Shackletonin päivittäisistä päätöksistä tavoitteen saavuttamiseksi. 

Monet esteet olivat heidän tiellään. Talvisää oli ankara, tulevat päivät ilman valoa, hupenevat ruokavarastot ja heillä ei ollut edes minkäänlaista radiokontaktia saadakseen apua. Suurimmaksi huoleksi Shackleton kuitenkin havaitsi moraalin miehissä. Vain muutama nurisija miehistön joukossa tarvittiin levittämään negatiivisuutta ja lopulta miehet eivät enää työskentelisi yhtä kovaa. Kaikki kääntyisivät Shackletonin puoleen ja eivät enää uskoisi hänen johtajuuteensa. Silloin kaikki heistä olisivat oman onnensa nojassa ja vieläpä ilmastossa, joka oli hyvin vaarallinen. Shackletonin täytyi tarkkailla miehistönsä energiaa ja olemusta vielä tarkemmin kuin ympärillä vallitsevaa säätä. Kaikkein ensimmäiseksi Shackletonin täytyi luoda miehistölle oikea henki ja kaikki alkoi johtajasta. Shackleton ei saanut esittää epäilyksiään tai pelkoaan miehistölleen.

Hän nousi aikaisemmin kuin kukaan muu miehistöstä ensimmäisenä aamuna valmistakseen kuumaa teetä tarjoillakseen henkilökohtaisesti sen miehille. Tarjoillessaan teetä hän kevensi ilmaa pienellä huumorilla. Shackleton keksi teettää miehistölle erilaisia tehtäviä pitääkseen miehistön huomion pois tilanteesta ja pitääkseen miehistön mielialan korkealla. Tarkoitusta varten Shackleton laati päivittäisen askarelistan, jossa oli selvitettynä, mitä kukakin miehistön jäsen tekisi päivän aikana. Shackleton sekoitteli miehiä mahdollisimman paljon siirrellen heitä eri ryhmiin ja varmisti, ettei ketään koskaan tekisi samaa tehtävää liian usein. Tehtävät olivat esimerkiksi metsästäminen ja tavaroiden tuonti teltoille laivasta paremman leirintäalueen rakentamiseksi. Päivän loputtua jokainen mies pystyi nuotion äärellä todeta tehneensä jotain hyödyllistä.

Shackleton alkoi yhä useammin päivän päätteeksi nuotion äärellä keskustelemaan miesten kanssa henkilökohtaisesti mielialojen kohennukseksi. Tieteestä kiinnostuneiden kanssa hän keskusteli tieteestä ja metsästyksestä kiinnostuneiden kanssa metsästämisestä. Shackelton onnistui pääsemään miehistönsä kanssa erityiseen asemaan ja hän oli erityisen tarkkaavainen miehistön mahdollisille ongelmille.

Shackleton havaitsi muutaman heikon lenkin olevan ryhmässä. Yksi näistä oli Frank Hurley, aluksen valokuvaaja. Hän oli hyvä työssään, eikä valittanut tehtävien tekemisestä, mutta hän oli mies, joka tarvitsi tuntea itsensä tärkeäksi. Ensimmäisinä päivinä jäätiköllä Shackleton piti Hurleyn mielipiteen huomioon ottamista tärkeänä kaikissa merkittävissä asioissa, kuten ruokavarastoissa, ja kehui paljon hänen ideoitaan. Lisäksi hän määräsi Hurleyn omaan telttaansa, mikä teki Hurleystä tärkeämmän oloisen kuin muista ja samalla häntä oli helppoa Shackletonille pitää silmällä. Shackleton myös teki miesten välisiä telttavaihdoksia, jos oli havaittavissa joitakin miesten välisiä ilmapiiriin negatiivisesti vaikuttavia asioita.

Talven kiihdytessä Shackleton piti vieläkin tarkempaa tarkkaavaisuutta miehistön ilmapiiriin. Ajoittain hän huomasi tylsistymistä miehistössä ja vähentynyttä puhetta heidän kesken. Ratkaistaakseen tämän Shackleton järjesti urheilutapahtumia ja viihdykettä musiikin ja tarinoiden kerronnan parissa. Shackleton alkoi jopa yllätyksekseen havaitsemaan miesten nauttivan olostaan sekä heidän elämän haasteistaan jäätiköllä.

Virtaus oli muuttunut jäätiköllä yhä pienemmäksi ja Shackelton oli pyytänyt miehistön jäseniä hakemaan kolme pelastuvenettä Endurance laivalta. Heidän suuntana oli koti. Shackelton piti laivoja lähekkäin seilatessa. He rantautuivat Elefantti saarelle. Olosuhteet saarella oli kehnot ja vaaralliset johtuen esimerkiksi vaarallisista eläimistä. Heidän täytyi jatkaa matkaa ja seuraava määränpää oli 1200 kilometrin päässä South Georgia Island. Mahdollisuudet selviytyä matkasta olivat pienet, mutta selviytymismahdollisuudet olivat suuremmat kuin Elefantti saarella.

Shackeltonin täytyi valita hyvin harkitsevaisesti viisi miestä matkaansa mukaan. Hän valitsi matkaansa mukaan yhden 57 vuotiaan laivan puusepän Harry Mcneishin, koska pelkäsi tämän jättämistä taakseen. Mcneish oli vastuussa laivan merikelpoisuudesta ja täten Shackelton piti Mcneishin mielen miehitettynä. Yhdessä kohtaa matkaa Mcneish lopetti soutamisen. Shackelton ei voinut huutaa Mcneishiä soutamaan, koska silloin Mcneishistä olisi varmasti tullut yhä tottelemattomampi. Puolestaan Shackelton itsekin lopetti soutamisen ja määräsi heidän kaikkien ottavan lämmintä maitoa, koska hänet mukaan lukien kaikki olivat väsyneitä. Shackelton toisti tätä matkan varrella niin usein, kunnes Mcneish alkoi jo itsekin häpeämään omaa laiskuuttaan.

Matkan varrella kohti Etelä-Georgiaa eräs lintu yritti päästä heidän pelastusveneelleen ja silloin Shackelton menetti malttinsa ja alkoi hätystelemään lintua pois kiroillen. Melkein samantien Shackelton oli häpeissään ja istui takaisin veneen penkille. 15 kuukautta hän oli pystynyt pitämään malttinsa ja miehistönsä kasassa. Hetken päästä hän taas pystyi pitämään itsensä kasassa moraalin ja miehistönsä takia. Pian he saapuivat Etelä-Georgian -saarelle ja saarella olevien matkustajien avulla lopulta Elefantti saarella olijatkin saatiin pelastettua. Tämä oli yksi maailman historian merkittävimpiä pelastautumistarinoita.

Shackeltonin huomatessa hänen olevansa vastuussa suuresta joukosta miehiä vaikeissa olosuhteissa, hän tiesi eron elämän ja kuoleman välillä. Se oli miesten asenne. Asenne ei ole mitään näkyvää. Pienikin muutos miesten asenteessa ja silloin olisi ollut vaikeaa tehdä oikeita päätöksiä paineen alla. Hän pystyi hyvin lukemaan miehistönsä mielentiloja ja saamaan heidät toimimaan yhdessä. Siihen johtajuus perustuukin.

Ensinnäkin Shackelton ymmärsi suuren roolin, jonka hänen oma asenteensa tulisi pelaamaan selviytymistaistelussa. Johtaja vaikuttaa omaan joukkoonsa omalla mielellään. Suuri osa tästä on nonverbaalista eli kehonkieltä sekä äänensävyä. Shackelton oli täynnä luottamusta ja se vaikutti täysin hänen miehistöönssäkin.

Toiseksi Shackeltonin täytyi jakaa huomionsa tasaisesti henkilöiden ja ryhmien välillä. Hän analysoi yksittäisten henkilöiden sekä ryhmien toimintaa reaaliajassa ja huolellisella tarkkuudella. Hänen täytyi kohdella jokaista miestä hiukan eri tavoin riippuen heidän olemuksestaan.

Kolmanneksi Shackeltonin täytyi olla hellä, kun mielentila muuttui negatiiviseksi. Huutaminen ja haukkuminen olisi vain johtanut vielä huonompaan. Hän keksi keinoja kohottaa miehistönsä mieltä.

Huomaa suuri kykysi ja laita täysi huomiosi ihmisiin, huomaa ihmisten vaihtelevat mielentilat ja näe heidän tekojensa takana olevat motiivit hyvä Menestyvä Mies!